”Ja kutsumus on sokea, ellei ole tietoa. Ja kaikki tieto on turhaa, ellei ole työntekoa. Ja kaikki työ on turhaa, ellei ole rakkautta. Ja kun teette työtä rakkaudella, sidotte itsenne sekä omaan itseenne että toisiin ihmisiin. Ja miten tehdään työtä rakkaudella? Se on kankaan kutomista langoista, jotka ovat vedetyt omasta sydämestämme ikään kuin rakastettusi joutuisi kantamaan vaatetta. Se on talon rakentamista hartaudella niin kuin rakastettusi asuisi siinä talossa. Se on siemenen kylvämistä hellyydellä ja sadon korjaamista ilolla ikään kuin rakastettusi saisi syödä hedelmän. Se on kaiken luomasi työn muovaamista oman sielusi henkäyksellä. Ja ellet voi tehdä työtä rakkaudella vaan ainoastaan inhoten, parempi sinun on jättää työsi ja istua temppelin portilla ja ottaa vastaan almuja niiltä, jotka tekevät työtään ilolla.” (Kahlil Gibran. Profeetta: Puhu minulle työstä.)

 

 

Leena Annikki Koskinen syntyi pienessä Savolaiskylässä Muuruvedellä 18.7.1941 viidentenä seitsenlapsiseen perheeseen. Perheen isä teki savottatöitä äidin hoitaessa kodin ja lapset. Kansakoulun Leena kävi 4 kilometrin päässä kotoa. Koulumatka taitettiin tuolloin kävellen ja lumien tultua hiihtäen. Jos pakkaset olivat kovat, isä vei kouluun hevoskyydillä. 

 

Kansakoulun jälkeen Leena sai paikan kotiapulaisena kaksilapsisesta perheestä Kuopiossa. Kotiapulaisen tehtäviin kuului kotitöiden hoitaminen ja tuona aikana Leena oppikin monta hyödyllistä taitoa. Hän koki olleensa melkein kuin talouskoulussa ja noiden vuosien jälkeen hän osasi leipoa, paistaa, paikata ja parsia.

 

Palveltuaan perheessä kaksi vuotta, alkoi perheen emäntä kannustaa Leenaa oikeaan ammattiin joko kodinhoitajaksi tai kampaajaksi. Äiti olisi toivonut Leenasta leipuria, mutta kampaajan ammatti veti kuitenkin pisimmän korren. Leena pääsi kolmivuotiseen oppisopimuskoulutukseen kuopiolaiseen kampaamoon, josta valmistui kampaajaksi. Kampaajan ammatti tuntui sopivalta ja Leena koki olevansa juuri oikealla alalla. Hän sai nopeasti laajan asiakaskunnan ja uskoi tekevänsä näitä töitä eläkeikään asti. Näihin vuosiin mahtuu myös avioliiton solmiminen vuonna 1961.

 

Työskenneltyään kampaajana 13 vuotta Leena havaitsi käsissään kutiavaa ihottumaa, joka sittemmin diagnosoitiin työperäiseksi allergiaksi. Kuitenkin Leena jatkoi vielä seitsemän vuotta työtään allergialääkkeiden ja –voiteiden avulla, vaikka lääkäri olikin jo aiemmin varoittanut siitä, että kampaajan ammatin saattaa joutua lopettamaan. Käsien kutinasta alkanut allergia alkoi aiheuttaa hengitystieoireita, jotka hyvin lyhyen ajan sisällä aiheuttivat muutaman voimakkaan astmakohtauksen. Näiden kohtausten jälkeen lääkäri lähetti Leenan tarkempiin tutkimuksiin Siilinjärvelle Tarinaharjun sairaalaan syksyllä 1977. Tutkimuksissa todettiin kampaamoaineiden aiheuttama ammattitauti, jonka johdosta Leena joutui lopettamaan työnsä kampaajana kahdenkymmenen vuoden jälkeen. 

Oireilu loppui samalla kuin työtkin, ja laihana lohtuna todettakoon, ettei hengitysteihin asti ulottunut allergisoituminen ollut vielä ehtinyt altistaa muille yleisemmille allergian aiheuttajille, kuten huone- ja siitepölyille. 

 

Siihen kohtaan Leenan elämää tuli voimakas pysähdys. Nelikymppinen nainen, menettänyt työkykynsä, ammattinsa, eikä riittävää pohjakoulutusta taustalla. Samaan aikaan kriisivaihetta elänyt avioliittokin oli tullut tiensä päähän parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ja päättyi avioeroon. 

 

Leena oli yksin ja uuden alussa. Hän päätti kuitenkin olla lannistumatta: ” Ensimmäisenä tuli vastaan oman minän etsiminen, piti selvittää itselleni uusi ja tuntematon elämäntilanne, josta vain minä olen vastuussa. Vannoin itselleni, että nyt minulla on koko maailma käytettävissä, kaikki riippuu minusta kuinka sen käytän”.

 

Onnekseen hänellä oli ympärillään ystäviä, jotka osasivat tukea ja kannustaa sekä auttaa vaikeassa tilanteessa eteenpäin. ”… kuuntelin jokaista ja näin huomasin kasvaneeni ottamaan elämältä haasteita vastaan. Ja pikku hiljaa alkoi tie hoitoalalle aueta”, hän muisteli.

Kahden sisäisen kasvun vuoden jälkeen vuonna 1979 Leena pääsi koulutukseen Fysikaaliseen hoitolaitokseen ja sai kipinän lähteä opiskelemaan lymfaterapiaa. Tähän vaadittiin myös fysiologian ja anatomian opintoja, joilla Leena kävi Kuopion yliopiston lääketieteen laitoksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Näiden lisäksi vaadittiin jokin hoitoalan pohjakoulutus ja Leena hakeutui Siilinjärven ammatillisen kurssikeskuksen järjestämään hierojakoulutukseen. 

 

Valmistuttuaan laillistetuksi hierojaksi Leena toimi aluksi toisen yrittäjän palveluksessa fysikaalisessa hoitolaitoksessa, mutta koki työn siellä kiireiseksi. Hän oli kampaajan työssään tottunut näkemään kättensä työn tuloksen välittömästi, mutta hierojan työssä tulokset eivät tulleet niin selvästi näkyviin. Tiukaksi säädetty aikataulu ei auttanut asiassa ja puolen vuoden kuluttua Leena päätti siirtyä toimimaan itsenäisenä yrittäjänä. Hän pääsi vihdoin suorittamaan myös lymfahoitajan opintoja.  

Samaan aikaan häntä pyydettiin myös hierontatyön opettajaksi kouluun, josta oli juuri valmistunut hierojaksi ja tätä viransijaisuutta Leena hoiti kolmen vuoden ajan. Vasta vähän aikaa ammatissa toimineena hierojana Leena oli hyvin epävarma ottaessaan opettajan pestin vastaan, mutta sanoi myös itse oppineensa noina vuosina hurjan paljon. Hän kertoi, ettei missään vaiheessa esittänyt tietävää opettajaa, vaan jos joku oppilas esitti kysymyksen mihin hän ei tiennyt vastausta, hän sanoi ottavansa asiasta selvää ja kertovansa vastauksen huomenna. Tätä kautta myös hänen oma tietämyksensä ihmiskehon anatomiasta ja ammattitaitonsa hierojana syveni. 

Silloin oli monta rautaa samanaikaisesti tulessa: toimiminen yrittäjänä, opettajana ja näiden päälle vielä lymfahoitajan opinnot. 

” Alkoi luova kausi ammatissani. Huomasin, että kun opetan toisia, opin myös itse. Aloin realisoida elämäni itsessäni ja sallin sen myös muille. Tunsin päässeeni sisäiseen vapauteen", Leena kertoi.

 

Yksityisvastaanotolle hakeutui monenlaisia asiakkaita, esimerkiksi toimistotyön tekijöitä, joita useimmiten vaivasi niska-hartiaseudun kireys- ja kiputilat. Perinteisestä klassisen hieronnan käsittelystä ei tuntunut olevan riittävästi apua, eivätkä ongelmat poistuneet. 

Vihdoin Leena tunsi olevansa omalla kotikentällään ja hänellä oli sekä aikaa, että kiinnostusta syventyä tarkemmin kunkin asiakkaan vaivoihin ja hän pyysikin asiakkaitaan kuvailemaan tarkkaan oireitaan. Tämä herätti myös suuremman kiinnostuksen anatomiaan ja fysiologiaan. 

Leenaa kiinnosti erityisesti eri työtehtävien kuormitus kehon eri alueiden lihasryhmille, mitkä lihakset toimivat parillisesti vaikuttajana ja vastavaikuttajana (agonisti-antagonistipari). Näin oltiin päästy Voice Massagen synnyn alkulähteille.

 

Voice Massagessa vastavaikuttajaparien hoito on yksi perusajatuksia, joka tarkoittaa sitä, että myös rintakehän etuosan lihakset käsitellään aina selänpuolen lihasten lisäksi. 

Tällä tavoin Leena saavuttikin hyviä hoitotuloksia, joka motivoi häntä syventymään vielä perusteellisemmin toiminnalliseen anatomiaan ja fysiologiaan. 

 

Leena alkoi testailla erilaisia otteita, joilla pääsisi paremmin tunnustelemaan mm. kaularangan alueen lihaksiston rakenteellisia muutoksia. Hän oli jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaittensa kanssa, kyseli miltä tuntuu ja jos tuntuu, niin missä tuntuu? Hän myös pohti usein hoitotilanteissa erilaisten tuntemusten taustalla olevia syitä ja mietti toiminnallisten lihasketjujen yhteyksiä. Nämä hänen asiakkaansa toimivat hänen omien sanojensa mukaan hänelle oppikirjana matkalla syvemmälle ihmisen anatomiaan ja lihaksistoon, sekä hierontahoidon vaikuttavuuden ymmärtämiseen. Asiakkailtaan keräämiensä kokemusten, tuntemusten ja ajatusten avulla hän kehitti hoitoa vastaamaan yhä paremmin asiakkaiden tarpeita.

 

Vuotta 1984 Leena piti ammatillisesti hyvin merkittävänä. Hän oli toiminut siihen mennessä hierojana kolmisen vuotta ja saman ajan myös opettanut hierontatyötä Siilinjärven ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa.

 

Laillistettujen hierojien ja kuntohoitajien koulutuspäivät pidettiin Kuopiossa vuonna 1984. Koulutuspäivillä oli mm. foniatri Marjatta Jaroman luento, jonka aiheena oli Puhujien, puhaltajien ja laulajien lihasperäiset jännitystilat ja ääniongelmat. 

 

Tämä samainen äänentuoton alue oli juuri sitä aluetta, johon Leena oli jo syventynyt omassa työssään tutkiessaan toimistotyöntekijöiden niska-hartiaseudun alueen lihaskireyksiä. Äänentuoton alueen lihaksistoon syventyminen oli vain askel syvemmälle ihmiskehoon, siirtymistä pinnallisista lihaksista kohti syvempiä lihaskerroksia. Näin Leena alkoi tutkimusmatkansa äänentuoton alueen anatomiaan ja jatkoi samalla hoitotyönsä kehittämistä laajentaen edelleen tietämystään anatomiasta erityisesti kurkunpään ulkoisten lihasryhmien osalta.

 

Kehittäessään Voice Massage –hierontaa Leena toimi yhteistyössä useiden eri alojen ammattilaisten kanssa. Konkreettista tietämystä äänestä ja sen toiminnasta Leena sai foniatreilta, sekä puheterapeuteilta, laulajilta, laulunopiskelijoilta ja –opettajilta. Purennan alueen ammattilaisia ovat edustaneet purentafysiologiaan erikoistuneet hammaslääkärit. Myös työ itsessään toimi suurena opettajana ja erittäin arvokasta antia menetelmän kehittymiselle ovat olleet Leenan asiakkailtaan useiden vuosien ajalta keräämänsä palautteet hoidosta.

 

Menetelmän kehittyessä toimivaksi hoitokokonaisuudeksi sille tarvittiin tietenkin myös nimi. Näitä nimivaihtoehtoja Leena pohti ystäviensä ja yhteistyökumppaneidensa kanssa, ja lopulta jyväskyläläinen filosofian lisensiaatti Onerva Mäki keksi nimen Voice Massage, joka vakiintui käyttöön ja jonka logoineen Leena rekisteröi tavaramerkiksi, jota voivat vain koulutetut Voice Massage -hierojat käyttää. 

 

Leenalla oli haaveissa hoidon vieminen Suomen rajojen ulkopuolelle, jonka johdosta myös nimi on englanniksi. Valitettavasti Leenan maallinen matka päättyi ennen haaveiden toteutumista keväällä 2017.

 

©️Krista Kujala